Virkattu peitto

Mä olen vähän tälläinen hidas ja muihin projekteihin hairahtuva käsityöihminen. Alotan jotain ja joskus se saattaa syystä tai toisesta jäädä pyörimään ikuisuuksiksi korin pohjalle. Joskus (hyvin hyvin harvoin) teen alusta loppuun samalla istumalla. Taukojen pitäminen nostaa aina riskiä työn unohtumiselle. Joskus loppuu materiaali, enkä kymmenennelläkään kauppareissulla muista ostaa lisää. En tiedä mikä näistä oli nyt syynä mutta tätä peittoa aloin virkkaamaan jo yli vuosi sitten. Noin kuukausi sitten sain lopulta valmiiksi. Vuoden varrella oli ehtinyt jo tulla idea koosta ja kohteestakin! Tämä pikkupeitto matkasi ystäväni tuoreimmalle poikaselle vauvalahjaksi!

Ohje: Mallikerran ohje löytyi Crochet me -sivuston laukkuohjeista

Idea väreineen päivineen tuli tästä Flickr:n kuvasta, täydellinen yhdistelmä!

Langat: Novitan 7 veljestä oranssi, luonnonvalkoinen ja suklaanruskea

Koukku: 4mm

Kesällä meinasi usko loppua peiton valmistumiseen edes vauvakokoisena, kun huomasin ruskean langan loppuvan ja en enää lisää kaupasta löytänyt. Mistään kaupasta. Novita oli päättänyt lopettaa juuri tuon ruskean sävyn valmistamisen. Niinpä tietysti! Miksi aina juuri ne sävyt, mitkä minä valitsen töihini. Onneksi meidän ihanan ompeluporukan TOE:n riveistä löytyi myös lankaholisteja, joiden varastoista tuota sävyä löytyi lisää ja sain peittoon riittävät tilkut valmiiksi (itse asiassa niitä jäi lopulta jopa ylikin muutama) ja palaset virkattua yhteen. 

Käyttäjä on varmasti paljon suloisempi kuin tämä meidän tytön vauvanukke, vaikka aika suloinen tämäkin on, mutta piti ihan pakosta ottaa "sovituskuvakin". Ajattelin, että ompelemista harrastavalle äidille on hyvä tehdä lahjaksi jotain virkattua. Ja onneksi teinkin, olisi poikanen ehtinyt mun toteutus vauhdilla kyllä kasvaa aika monesta vaatteesta ulos ennen kuin olisin saanut lahjan etelään asti. Mun viime aikaiset "käsityöt" on nyt ollut enemmänkin mm. tätä lajia: 

Muunlaiset käsityöt jumittaa aikalailla täydellisesti suunnitteluasteella.. mutta jospa tuo projekti olisi jouluun mennessä valmis ja saadaan läheiset muuttamaan uuteen lämpöiseen tupaan ennen paukkupakkasia. =)

Isänpäivälahja ukille

Kävin tämän kirjoittamassa jo aikoja sitten mutta jostain syystä bloggeri tykkäsi takuta, eikä suostunut julkaisemaan tekstiä. Nyt vasta ehdin kokeilemaan uudestaan.. Isänpäivä oli ja meni mutta täältä tulee nyt postaus siihen liittyen kuitenkin.

Missähän lie joskus tuli vastaan mies (tai miehen kuva, ei voi muistaa), jolla oli musta t-paita päällä. No niitähän toki tulee vastaan vähän väliä mutta se mihin mun mielenkiinto kohdistui tässä miehessä, oli paidan painatus. Samaa ideaa käyttäen tuunasin isälleni paidan isänpäivälahjaksi.

Paita kaupasta ja idea jalostettu vastaantulleesta

Kangasväri Tiimarista

Paita on tällä kertaa ihan kaupasta ostettu (ja tietysti sivusaumoista kiero ja muutenkin huonosti tehty). Aika ei vaan riittänyt nyt itse ompelemaan. Painatuskin meni ihan pieleen, kun otin suoran linjan sivusaumasta. Äh. Olisin halunnut numerot pienempinä mutta vapaalla kädellä piirtäen (joku oli piilottanut mut kirurginveitset niin en saanut tehtyä sabluunoita) en pienempään pystynyt. Tuli niin itsetehdyn näköinen että. Mut hei, sitähän tämä onkin! Onneksi iskä-ukki tykkäsi kuitenkin!

Kankaiden yön saldoa ja haasteeseen vastaamista

Ei pelkoa, en mä mitään ole saanut aikaiseksi. Ainakaan sellaista, mitä nyt voisi blogissa esitellä. Mikä siinä muuten onkin, että silloin kun ei saa mitään valmista aikaan tulee kaikkein eniten tilailtua uutta materiaalia ja tarviketta.

Reilu viikko sitten vietettiin Kankaiden yötä ja itsekin siihen osallistuin. Alkuilta meni kyllä ihan koomassa, meinasin jo luovuttaa kesken, kun aamulla oli tiedossa aikainen herätys lähipäivän takia. Kummasti sitä kuitenkin virkistyi, kun kauppiaat alkoivat tiputtelemaan itseäkin kiinnostavia tarjouksia. "Emmä mitään taida tilata" illan saldona oli loppujaan aika monta metriä kankaita ja neljän tunnin yöunilla lähdin aamulla kuuntelemaan luentoa.

Ahkerat kauppiaat (mun kohdalla Viljamin puoti, Verson puoti, Lasten Taikamaa, Selia ja Paapii! )  pistivät kyllä parastaan, sillä kaikki tilauksetkin oli kotona asti jo viikon sisällä kankaiden yöstä. Ja siitäkin ajasta yli puolet meni hitaan Kustin matkassa.

Ai että kun tykkään! Mulla oli kaiken lisäksi jokin suotuisa kuun asento tai jotain yön aikana, sillä voitin jopa kolmessa eri arvonnassa! Minä, joka hyvin harvoin voitan yhtään missään yhtään mitään!

Lasten Taikamaassa oli palkintona metri valittua kangasta, ja mun valintani oli tuo oikean puoleisen pinon ylin eli Lillestoffin Tiistai -trikoo. Peikonpojan Pinterest-arvonnasta voitin lahjakortin ja sillä lunastin viime aikoina hyvin paljon kiehtoneeseen aihepiiriin liittyvän kirjan kasvivärjäyksestä ja ihanan mappipussukan. Myös Nappinjaan sain lahjakortin mutta sitä en vielä ole lunastanut. Odottelen, että varasto vähän täydentyy Kankaiden yön jälkeen. =)

Suuri kiitos kaikille tapahtuman järjestäneille!


Niin ja, syy miksi postausta aloin ylipäätään kirjoittamaan on siinä, että mut on haastettu! Sain 11 asiaa - haasteeseen lisää kysymyksiä SaLaa Tehty -blogin Saaralta. Olen jo joskus laittanut saman haasteen eteenpäin, joten en sitä nyt uudestaan tee vaan vastailen vain Saaralta saamiin kysymyksiin.


1. Mitä teet työksesi /opiskelet?

Tämä on aina yhtä helppo kysymys. Mä olen tälläinen "teen vähän kaikkea mutta en oikeastaan mitään" ihminen tällä hetkellä. Periaatteessa oon päätoimisesti hoitovapaalla vielä tammikuuhun asti mutta samalla oon kuitenkin ihan täyspäiväisesti miehen yrityksen ja meidän maatilan toimistotyöntekijä ja joka paikan höylä. Teen mitä tarvii, jos osaa. Lisäksi tällä hetkellä tosiaan opiskelen maaseutuyrittäjän ammattitutkintoa. Koulutukseltani oon taloushallinnon merkonomi ja palkkatyökseni oon joskus ollut kirjanpitäjä. 


2. Oletko tyytyväinen ammatinvalintaasi?

Kyllä, olen tyytyväinen. Tykkään pyöritellä numeroita tietokoneen ääressä. Ja kyllä oon tyytyväinen siihenkin, että tähän palettiin on tullut lisäksi maanviljelys ja sen myötä itselle uusia ovia jatkaa ja kehittyä. Ammattisuuntaus ehkä voi hiukan matkan varrella muuttua mutta eipä tälläkään tiellä tuosta taloushallinnon osaamisesta tarvitse luopua.


3. Mitä kaikkea harrastat?

Harrastukset painottuu aika pitkälti käsitöihin. Ompelua nyt eniten, neulon ja virkkaan kyllä myös. Joskus jotain muutakin. Puutarhan hoidosta oon innostunut myös, vaikka ei meidän piha siltä näytä. Mutta ehkä joskus. Se on sellainen pitkän aika välin haaste/projekti. 


4. Mitä katsot TV:stä?

Mun brain off -ohjelma iltaisin lasten mentyä nukkumaan, on Salkkarit. Se tulee aina talteen automaattisesti. Taivaan tulet on toinen sarja, jota ollaan nyt katsottu säännöllisesti. Hyvät ja huonot uutiset katsotaan aina kun muistetaan. Leffojakin, jos tulee joku katsomisen arvoinen. Ei meidän rima kauhean korkealla ole. Greyn anatomian useampi tuotantokausi odottaa katsojaansa. Aika on vaan vähän liian rajallista.


5. Mikä on parhaiten mieleesi jäänyt käsityö?

Itse tehdyistä? Kyllä se on yläasteella ommeltu pieni tilkkupeitto, joka on myöhemmin ollut jokaisella meidän lapsella käytössä. Toiselta puolelta sini- ja toiselta vaaleanpunasävyinen. 

6. Miksi harrastat käsitöitä?

Ehkäisevänä mielenterveyshoitona. Rentoutumisen takia. Ja vähän senkin, että saa jotain valmista aikaan. 


7. Miten vietät joulua?

Kotona perheen kesken. Aika monta viime vuotta on mennyt osittain jopa yksin lasten kanssa, kun on sattunut tulemaan lunta juuri joulun alla tai jälkeen ja täällä ei auraajille ole annettu kuin joulupäivä vapaaksi päivystyksestä. Tämä vuosi on ensimmäinen vuosi ikinä, kun mies ei enää auraa! Odotan aika innolla, että voidaan ihan varmasti olla koko joulu yhdessä ja ehkäpä jopa lähteä johonkin reissuun välipäivinä! 


8. Itse tehdyt vai ostetut joululahjat?

Itse tehdyt! Tänäkin vuonna läheiset joutuu kestämään mun käsityöinnostani. Missä määrin, se on vähän vielä epäselvää mutta kyllä lahjapaja on jo ainakin aloittanut toimintansa.. Jotain tälläistä on joihinkin paketteihin luvassa... 

9. Mikä on lempimuumihahmosi?

Kai se Muumimamma on. Samanlaiset hermot kun saisi...


10. Millä laitteella surffaat netissä? (Pöytäkone, läppäri, tabletti, puhelin...)

Kannettavalla tietokoneella mieluiten. Kahvitauoilla ja iltaisin telkkaria katsellessa ipadilla (jonka automaattista tekstin korjausta inhoan ylikaiken ja muutenkin tunnen itteni tumpeloksi vanhaksi akaksi sen kanssa, kun en tajua sen toimintoja). Joskus harvoin myös kännykällä.. Hyvin harvoin. Ei nuo kosketusnäytölliset vempeleet ole oikein mun juttuni.


11.  Mitä käsityölehtiä tilaat?

Tällä hetkellä mulle tulee tilattuna Ottobren Kids ja Woman, Suuri Käsityölehti sekä suomenkielinen Burda. Kaksi viimesintä oon kyllä monta kertaa meinannut perua. Harvoin tulee niistä mitään tehtyä. 



Kiitos Saaralle kysymyksistä! Opitte ehkä taas jotain uutta musta. Tai sitten ette. 

Kannettavan suojapussi

En muista olenko missään sivulauseessa tullut täällä maininneeksi, että aloitin tänä syksynä Ahlmannilla viikonloppuopiskeluina maaseutuyrittäjä koulutuksen. Lähipäivinä oon aina välillä kuskannut omaa kannettavaa tietokonetta mukanani. On helpompi tehdä näyttötyötä tutuilla näppäimillä kuin koulun koneilla. En omista mitään hienoja kantolaukkuja ja kun muutenkin on tämä ongelma, ettei oikein mitään raaski ostaa, kun osaa itekin tehdä niin olen lykännyt moisen ostamista koko ajan eteenpäin. Muutaman kuljetuskerran jälkeen lopulta sain ommeltua kannettavalleni pehmustetta pahimpien kolhujen varalle.

Kaava/idea: Pinterestin kautta täältä

Kankaat: Kukkapuuvilla ostos kangashamstereista

punainen puuvilla ikasyr

punainen resori jostain..

kovikehuopa Eurokangas

Taskun tarvitsin ehdottomasti, että saan virtajohdon ja langattoman hiirenkin mukaan jotenkin kätevästi. Taskun yläreunaan pujotin leveän kuminauhan pitämään reunan napakkana. Jos ompelisin uudestaan niin rypyttäisin myös sivureunoja jonkin verran.

Näytön suojaksi tuli huppu. Sisäpuolelle en laittanut kovikehuopaa ollenkaan. Se on vain ulkoreunoissa.

Alempaan osaan lisäsin resorikaitaleen. Pitää suojan paikoillaan ja tarvittaessa sen voi venyttää kannenkin päälle, pitämään paketti kasassa. Alkujaan meinasin ommella tarrakiinnityksen koko matkalle mutta muutinkin suunnitelmia matkan varrella, kun tarranauha alkoi tuntua turhan tönköltä ratkaisulta niin pitkällä matkalla. Kaitaleen olin jo ehtinyt ompelemaan saumaan kiinni ja kääntöaukonkin jo sulkemaan. Ratkominen ei innostanut yhtään, joten tikkasin ylimääräisen osan kiinni resoriin "koristeeksi".

Kankaiden välissä on kiinnisilitettävä kovikehuopa. Resorin puoleisessa päässä liimaukset ei kestänyt, kun resori veti kangasta ruttuun. Muutenkin tuntui koko kovikehuovan liima olevan vähän sekundanlaista. Meni tosi pitkään ennen kuin tarttui kiinni. Pelkäsin jo, että poltan silitysraudalla koko kankaan.

Vaikka tuo väreiltään nyt sopiikin mun punaiseen Pirkan kestokassiin niin ehkä mä jossain vaiheessa vielä ompelen kunnon kassinkin tietokonetta ja mukana raahattavia mappeja varten. Jos ehdin ennen kevättä. ;)

Mukavaa Pyhäinpäivää kaikille!

Savan salainen paketti -vaihto

Osallistuin fb-ryhmä Saumanvarassa salaiseen pakettivaihtoon. Ideana oli, että jokainen osallistuja lähettää jollekin toiselle jotain kangasta ja/tai ompelutarviketta, josta saajan tulee ideoida ja ommella jotain.

Tälläisen paketin minä sain. Tunnustan, tuli kyllä vaikeuksia keksiä, mitä lähtisi toteuttamaan. Lähinnä siksi, kun mustaan pohjaan on niin helppo lähteä rakentamaan melkein mitä tahansa. Pyörittelin hienoja visioita kaikenmaailman applikoiduista paidoista yms. mutta siinäpä se aika sitten vierähtikin loputtomasti pohtiessa. Niin nopeasti, että lopulta tuli liian kiire ja toteutus myöhästyi aikarajoista. Kiireen takia lopputuloskaan ei ole kummoinen, kun tämän hetken ompeluaika olikin hyvin rajallista. Siitä menin, mistä aita oli matalin.

Pipoja meillä riittää mutta tässä taitaa olla ensimmäinen "pannumyssy" mallinen pipo. Niitä on esikoinen kaivannut pyöräilykypärän alle. Tuppaa lörppämalliset valumaan silmille. Kohta alkaa myös luistelut sun muut koulussa, että täytynee varmaan tehdä jostain vähän lämpöisemmästäkin materiaalista toinen samanlainen niin saa luistelukypäränkin alle laittaa.

Samasta palasta sai myös toisen pipon. Sen tein "normaalin" pidemmän malliseksi. Tähän visioin näkyvän heijastin "vauhtiraidan" mutta eipä visio ihan kohdannut toteutusta. Piti purkaa ja lopulta ompelin ihan vaan tähdenmuotoisen heijastimen otsalle. Sitä ei ainakaan voi pieleen ommella. Tuubikaulureitakin tarvitaan jo, joten samaa kuosia pääsi myös kaulurin virkaa toimittamaan. Tällä kertaa tälläinen kolmiomallinen. Näppärä sekin, tarvisi tehdä enemmänkin.

Kangasta jäi vielä pieni palanen, jonka yritän yhdistää johonkin ompelukseen kunhan ehdin. Nyt näitä kuvia tänne ladatessa tajusin, että oon unohtanut koko kuminauhan mukana olon. Hupsista! Noooh, kyllä sekin varmasti vielä johonkin päätyy. Ennemin tai myöhemmin.

Suuri kiitos pakettini lähettäjälle! Kuka ikinä sitten oletkaan! Ja anteeksi näin tylsästä toteutuksesta! =)

Pipoja, pipoja, vinopino pipoja!

Syksyn mittaan oon surautellut aika monta pipoa. Oon tuhonnut vanhoja jämäkangasvarastojani, oon tehnyt pipoja pyynnöstä ja pyytämättä. Niin itelle kuin läheisillekin. Kaavoina Modan ruttupipoa ja Ottobren Baggy lookia ja jokunen ihan summissa vaan saksittukin.. Kankaina sekalaisesti trikoota, joustista ja velouria. Osa pipoista on ihan vain yksinkertaisesta kankaasta, osa lämpösempiä kaksinkertaisia vuoritettuja.

Niin kivaa, rentoa ja helppoa "aivot narikkaan" -ompelua..

...Niii-in.... joskus se ainut jäljellä oleva aivosolu ei riitä, vaikka kuinka simppeliä ompelisi.. :D 

Ihan viimeisimpänä ompelin nämä kaksi pipoa veljelleni ja kaverilleen tuleven Movember -kuukauden tsemppareiksi! =) Suurensuuri kiitos pisteelle mustasta heijastinkankaasta!

Toiveissa toimivampi arki..

Mä olen välillä hiukan (=totaalisesti!) hukassa luotsatessani tätä neljän lapsen kotiarkea. Monesti sen tuomista ongelmista tuskailen ihan ääneenkin asti enemmän ja vähemmän julkisesti. Meidän paikallinen ompeluryhmä on kyllä mahtava paikka. Taitaa sieltä saada apua ja ideoita melkeinpä mihinkä pulmaan vaan, jopa arjen toimivuuteen. Tällä kertaa vaadittiin ihan vain linkki Toimiva arki visuaalisin keinoin (pdf) -oppaaseen. Linkin oppaasta jäi päähän lause "Jokaisessa lapsessa on jotain pientä nepsyä." Se taitaa olla kyllä totta. Vaikka meilläkin on vain yhdellä lapsista kehitykseen liittyvä diagnoosi olemassa, tuntuu jokainen tarvitsevan tukea vähän joka toisessa asiassa. Tai sitten se on vain minä, joka sen tuen arkeen tarvii, että saa pidettyä kaikki narut käsissä. Niin tai näin, tuosta oppaasta se ajatus lähti..

Meidän keittiön "infopiste" sai värikkäitä lisäyksiä. Tosi hienosti tosi hienoilla teipeillä seinässä kiinni kaikki. Joku oli piilottanut mun sinitarrat ja mitään hienoja washiteippejä en ole hoksannut koskaan ostaa.

Selailin Tampereen kaupungin sivuilla olevaa Neptunus- hankkeen materiaaleja sekä jo aiemminkin tuttua Papunettiä. Tulostelin kaikenlaisia kuvia ja ohjeita. Leikkelin ja laminoin pitkät tovit. Tämä päivä on mennytkin aika hyvin etsiessä kaikille omia paikkoja.

Kuvallisia ohjeita löytyy nyt seiniltä aamu- ja iltatoimille sekä vessassa on ohjeet siellä asioinnille, esimerkkinä tuossa käsienpesuohje. Jospa jatkossa ei tarvisi niin usein vääntää jokaisen siirtymän kohdalla aamutohinoissa ja vessastakaan ei enää löytyisi ylläreitä, kun sinne itse menee.

Lähinnä meidän viisi ja kuusi veetä ajatellen tulostin viikkokalenterin ja tein siihen kasan kuvia eri menoista. Eskarilainen nyt käy eskarissa joka arkipäivä, niille en erikseen kuvia tulostanut mutta tuolle osapäiväkotilaiselle laitoin päiväkotipäiville merkinnät. Tätä täytellään ja täydennellään (esim. kauppa- ja kirjastoreissut) sitä mukaan, kun tiedetään milloin minnekin mennään. =)

Pikkukuville ompelin tapetinpalasta säilytyspussukan ja kiinnitin sen kalenterin yläpuolelle korkkitauluun. Siitä ne on helppo ottaa. Sitä sinitarraa täytyy vielä ostaa, että hoituisi kuvien kiinnitykset helposti.

Poikien eskarissa ja päiväkodissa on käytössä nämä "käytöksen liikennevalot". Koska meillä on meno välillä hiukan (köhöm) vauhdikasta ja hermoja raastavaa, päätin ottaa samat valot käyttöön kotiinkin. En lähtenyt mitään koko ajan kannettavia läpysköitä askartelemaan vaan ajattelin nyt kokeilla, että toimiiko ihan vain tuosta taulusta väriä näyttämällä. Keltainen on varoituksia ja jos niitä onnistuu kerämään kaksi niin tulee punaista eli jäähyä. Jäähypenkki meillä jo onkin vanha tuttu keittiöjakkara. Sivussa mutta kuitenkin lähettyvillä. Sinne mennään sitten rauhottumaan määrätyksi ajaksi.

Päivärytmi tuli nyt kuviksi kellon ympärille. Suurin toive mulla tämän kanssa on, että ruoka-ajat alkaisi pysyä muistissa ja välinapsimiset (tai lähinnä niiden ehdottelu/yrittäminen) loppuisi. En ole meidän nirsojen kanssa keksinyt muuta edes vähän toimivaa konstia ruuan maistumiselle kuin tuntitarkat ruoka-ajat ja niiden välien rauhottaminen syömisestä. Hankalinta tässä hommassa on mummulan läheisyys. Hyvin herkästi rakkaat lapsukaiset käyttävät hyväkseen mummun ruokavarantoja, kun kotoa ei mitään heltiä.

Ja sitten se suurin ongelma. Miten ihmeessä saada lapset tekemään ja oppimaan elämän perusasioita. Siivoaminen on yksi todella hyvä esimerkki meillä ainakin. Ja monet muutkin kotihommat. Esikoinen jo kyllä aika hyvin auttaa ja hänelle en nyt samanlaista "tarrataulua" laittanut, mitä pienemmille on. Sen sijaan tulostin esikoiselle viikkokohtaisen tavoitetaulun. Nyt ensimmäiseksi tehtäväksi laitoin huoneen siistinä pitämisen, koska se on selkeesti viime aikoina lipsunut. Vielä meillä jäi sopimatta viikonloppujen palkinnot mutta ehkäpä sinne jotain ekstra peliaikaa yms. tulee. Pienempien kanssa sovittiin palkkiot ihan sen mukaan, mitä itse halusivat.

Tehtävälistan idean löysin joskus aikoja sitten Pinterestin kautta täältä. Itse tein tehtävälistat ihan kartonkiin ja sillä idealla, että tehtäviä pystyy vaihtelemaankin. Kiinnitys toimii magneettitarralla/teipillä ja koska nämä ovat jääkaapin ovessa niin vastapuolia en kartonkiin liimaillut ollenkaan. Tehtäväkuvakkeet on tulosteltu Neptunuksen materiaalipankista sekä Papunetin kuvatyökalusta.

Tehtäväkuvillekin ompelin tapetinpalasesta pussukan, jonka kiinnitin jääkaapiin oveen kaksipuoleisella tarralla. Toivottavasti lähtee vielä joskus irtikin.

Jospa näillä eväillä saataisiin arkea hiukan helpommaksi.. Vähän nyt kyllä ihan tismalleen tämän hetkisen tunnelman mukaan toiveet on pohjilla (riiviökaksosilla elämääkin suurempi ongelma nyt tehtävien suorittamisessa).. Puuuuuh..