Mekkotehtaan Orelma

Keltainen ei ole mun lempiväri ollenkaan mutta kummasti sitä on kertynyt kellertäviä kankaita munkin varastoihin. Keltainen on pääsiäisen väri, joten nyt oli hyvä aika saksia nuo keltaiset kankaat. Tai ainakin osa niistä.. 

Kaava: Mekkotehdas Orelma muokattuna

Kankaat: Käpyseni joustofrotee Käpyseltä

Tummanruskea resori ikasyr

Oon saanut ihanasta Mekkotehdas -kirjasta vasta Katariinan ja naisten Maretin kaavat kokeiltua. Nyt oli Orelman vuoro. Koska tuo kevään/kesän tuleminen näyttää vähän epätoivoiselta välillä (kuten nytkin, lunta näyttää tippuvan taivaalta taas!!), lisäsin näihin pitkät hihat resorista ja kaula-aukolle laitoin kuminauhakujan kaitalehuolittelun sijaan. Joustofrotee olisi ehkä ollut mun koneille vähän liian paksua huolitella noin rypytettynä. 

Kaava: Sama Mekkotehtaan Orelma muokattuna

Kankaat: Naperonutun Onni&Ilona Aurinko joustofrotee

ja musta resori Royal-tuote

Kaavan piirsin 86/92 koosta leveyden ja 98/104 koosta pituuden mukaan. Leikatessa kavensin molemmissa mekoissa taitteelta vielä pari senttiä lisää ihan vaan tuon paksun materiaalin takia. Hihojakin olisi voinut kaventaa pikkusen samalla tyylillä. Tai sitten ei, kivat ne on noinkin.

Mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille! Lumisateesta huolimatta!

Soulbirdin jämät

Parin päivän sohvan ja sängyn pohjalla makaamisen jälkeen kaipasin jotain tekemistä ja sen sijaan, että olisin siivonnut tai tehnyt rästiin jääneitä kotitöitä (no oikeesti kyllä vähän siivosin ja pyykkiäkin laitoin koneeseen mutta eipä se tässä taloudessa paljon ole) istahdin ompelukoneen ääreen ja ompelin pojan yhden paidan loppuun. Sitten olisi pitänyt vaihtaa langat koneeseen mutta alkoikin soulbirdin jämät huutelemaan siitä tilkkukasasta, että otin sen vielä työn alle, kun kerta koneissa oli vielä mustat langat. Pikasurautuksina tein itselleni pipon ja tuubihuivin. Mallilla ei ihan ollut julkaisukelpoinen naama näin sairastelujen jälkeen.

Kaavat: Saksittu

Kankaat: Soulbirds luomujersey ikasyriltä

musta joustopitsi Eurokangas

Tarkkasilmäisimmät saattaa ehkä huomata pipossa tumman rannun kukan keskellä. Näitä mustia viivoja löytyy enemmänkin etenkin huivista mut en antanut sen nyt haitata. Tuskin sitä kukaan huomaa ellen mene kertomaan. Tuubihuiviin jouduin huolimaan yhden reiän (minkä kylä ihan varuiksi ompelin kiinni, ettei lähde isontumaan käytössä), että sain tarpeeksi pitkän pätkän. Huomiota kankaan pienistä virheistä toivottavasti vie saumoihin lisäämäni pitsisomisteet. Kiva setti tuli. Sopinee kyllä ehkä paremmin mun tummanharmaan takin kanssa kuin tämän hiekanvärisen (tai mikälie tuo onkaan), minkä nappasin sovituskuvaan. 

Kaksinkertaisen pitsisuikaleen rypytin ensin rypytyslangalla ja ompelin saumojen väliin samalla, kun tuubia kasasin. Pystysaumassa pitsiä on vain etupuolelle jäävällä osuudella. Pipoon laitoin pitsikangasta ihan vaan yksinkertaisen soiron rypyttäen ensin rypytyslangalla ja sitten ompelin suoralla pipon sivusauman päälle kiinni.

Tuossa vielä lähempänä reikä, minkä tooosi hienosti ompelin piiloon. Taisipa tuo sentään jäädä huiviin nurjalle puolle. =D Ja aiettä mä niin kovasti haluaisin kuivausrummun niin pääsisi ehkä tuosta vaatteisiin kerääntyvästä nöyhtästä edes vähän eroon! Ihana kevätaurinko paljastaa ihan kaiken pölyn täällä. Lakanoita kun vaihtaa sänkyihin niin tuntuu, että jossain sumupilvessä seisoisi, kun kankaista pöllähtää kaikki irtoava hiukkanen ilmaan. Ehkä joskus saan miehen pään käännettyä sen asian osalta. =)

Kompromisseja puolin ja toisin

Esikoiselle tulee aika harvoin ommeltua. Johtuu kahdesta syystä: a) poika saa varsin kiitettävästi vaatteita kolme vuotta vanhemmilta enoltaan ja muutamalta serkkupojalta eli kaappiin ei juurikaan enempää mahdu ja b) pojalle ei tunnu kelpaavan oikein mikään kuosi ja väri, mistä itse pitäisin...tai no ylipäätään mikään muu kuosi ja väri kuin tylsä ja musta.. Noh, joskus kuitenkin yksinkertaisesti on kiva esikoisellekin jotain tehdä ja silloin täytyy olla valmis tekemään kompromisseja.

Kaavat: Paita OB 4/12 Little Lamb suurennettu itse kokoon 134cm

Housut OB 1/09 Saimi koko 134cm

Kankaat, yms: Musta tähtitrikoo Käpynen

Musta paksu college Majapuu

turkoosi resori Royal-kestot

Applikoinnin liimaharso ja tukikangas Royal-tuote

Nämä oli taas vaihteeksi sellaset "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" -ompelukset. En tiedä, miten onnistuin saamaan paitaan kamalan ison kaula-aukon, kun vanhaa hyväksi todettua kaavaa käytin. Leikkasin kai liian isot saumavarat raglansaumoille.. tai sitten en muistanut, että oon lisännyt viimeksi saumavarat myös kaula-aukolla. Nyt sitä en tehnyt. En tiedä, mikä tuli mutta ärsyttävästi pikkusen liian iso kaula-aukko se on. Ja meninpä vielä ompelemaan kantin hunajakennolla kiinni, mikä on vihon viimeistä ommelta purkaa. Äääh. Ehkä on vaan kestettävä. Hyvä puoli on, että ei tuo poika ainakaan pienene. Ehkä se syksyllä näyttää jo paremmalta. Hihoissa on hyvin kasvunvaraa niin kuin oli tarkoituskin. Kaavasta poiketen hihan suut on siis suorat, poika ei halunnut sinne resoreita. 

Se kompromissi pojan puolelta tähän paitaan oli väripilkkuapplikointi. Kaikenlaisia kuvia ehdotin, musakuulokkeet oli eka hyväksytty idea, joten sen yritin tehdä. Applikointia en ole paljoakaan harrastanut ja sen huomaa. Tai lähinnä sen huomaa, että en jaksanut tapella koneen kanssa pidempään. Jostain syystä Rouva Sapphire tykkäsi nykiä siksakkia tehdessään, joten jälki on välillä tiiviimpää ja välillä löysempää. Applikointi meni muutenkin vähän pieleen, kun en tajunnut kaula-aukon olevan noin reilu. Kuulokkeiden sangat (miksikä noita nyt pitäisi kutsua) menee tyhmästi olkapäille asti. Ehkä tsemppaan, puran ja korjaan jossain vaiheessa sangat suoremmiksi. Kuvan nappasin jostain Ottobresta. Kankaat on trikoita tilkkulaatikosta. 

Housujenkin kanssa tuli ihmeellinen moka. Piti tehdä kuminauhakujalliset Saimit eli pidensin lahkeensuita resorien verran. Oikein mittasin ja tarkistin pituuden pojasta itsestäänkin mutta pah, lopputulos oli ihan liian lyhyet housut pojalle. Ei muuta kuin purkuhommiin ja pitkät resorit tilalle. Mustaa ei löytynyt, joten sain hyvän syyn laittaa vähän väriä housuihinkin. 

Pakko muuten ylpeänä äitinä esitellä pojan omakin ompelus. Koulun käsityötunneilla ajoivat ompelukonekortit ja nyt on valmistunut eka kunnon työkin. Penaali. 

Kyllä siinä kelpaa kyniä säilytellä.