Vihree ja pinkki ne yhteen sopii..

Eiiiii, äiti, ei tuvia..

Hei, kato missä veikka on! Mitä se tekee?

Hihhhiihiii, tuotta te.. pelleilee.

Ja sitte mennään. Se siitä kuvaamisesta.

Kaavat: Huppari OB 4/09 Lakritsi käännettävä raglanpusero

Pipo Moda 7/2012 ruttupipo muokattuna

Kankaat:  ikasyrin vihreä sydänvelour ystävältä

Pinkit resorit hmm... jostain

Metallinepit Kotimäen puoti

Murun pupu neulos ylläritilkkupaketista

Viime kuussa meidän paikallisten ompeluseuralaisten FB ryhmässä (eli TOE:ssa) oli haasteena laittaa kuva kankaasta, mistä ei itse keksi oikein mitään tehdä ja muut sitten ideoivat ja itse sai poimia niistä ideoista mieluisimman toteutukseen. Noh, mä tietysti olen myöhässä tässäkin asiassa ja sain vasta nyt tuhottua toisen esille laittamistani kankaista. Kyllä se toinenkin sieltä joskus tulee.. toivottavasti.

Tämän vihreäpohjaisen sydänvelourin oon ostanut ystävältä. Sitä oli liian vähän, että olisin saanut pojille tehtyä ja toisaalta eipä pojat enää kauheesti sydämistä välittäneet niin halusin siitä jotain tytölle tai itselleni. Toteutusideaksi sain hupparin pinkeillä tehosteilla. Se siitä tulikin. Kokonaan pinkit kaaritaskut olisi ehkä voinut sopia paremmin mutta pinkki resori ei olisi riittänyt. Nytkin jäi enää muutama pieni palanen korkeintaan nukeinvaatteisiin käytettäväksi.

Kaavojen piirtäminen ei ole mitään mun lempipuuhaa, joten kaivelin kaavakansiosta sopivia valmiita kaavoja ja tuo kääntöhuppari tuli ensimmäisenä vastaan. Se oli piirretty 86cm koon mukaan mutta mittojen tarkistuksen jälkeen totesin sen kelpaavan kyllä jo 92cm vaatteita käyttävälle tytölle. Helmaan lisäsin 4cm pituutta ja etukappaleen muokkasin avattavaksi. Niin ja taskut lisäsin. Pinkillä langalla hunajakenno-ompeleella tikkasin taskujen lisäksi hihasaumat ja helman, vaikkei ne nyt kauas näykään. 

Ruttupipo on ruttupipo Modan kaavalla. Pienensin, tein ilman vuorta ja jouduin vielä muokkaamaan päälakeakin, kun jäi rypytyksen jälkeen törröttämään hassusti. Noi Murun neulokset on ihania mutta vähän liian paksuja rypytettäväksi. 

Saharaitaa

Tuo aina vain enemmän näkyvillä oleva ja lämmittävä aurinko alkaa vaikuttamaan muhunkin, kun näen niin monet kankaat kesävaatteina (ja siivoan nurkkia ihan hulluna). Saharaita tosin oli mun mielessä kesävaate jo silloin, kun sen ostin.. helmikuussa? Vaatteen muoto tosin muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta. Ei tullutkaan hellemekkoa vaan tuli kaksi t-paitaa.

Kaava: OB 2/13 Summer Basic t-paita, koko 34

Kangas: Saharaita luomutrikoo Käpynen

resorit ei mitään hajua

Keltaisen version ompelin ihan ohjeen mukaan. Punaoranssiseen suurensin hiha-aukkoja ja kaula-aukkoa hiukan. Olisi vaan pitänyt piirtää se 36 koko. Vähän liikaa kinnaavat. Vyötärön pussitus tuntuu oudolta mutta siinäpä tämän paitakaavan juju juuri onkin. Ehkä totun. Eipä tarvi ainakaan stressata, että neljän lapsen jättämät merkit keskivartalossa (toisin sanoen kolme numeroa liian isoksi venynyt vatsanahka ja sen tursuilut) näkyisi liian selkeästi. ;)

Koska arvon työjuhtani Rouva Sapphire ei tule toimeen kaksoisneulan kanssa juuri nyt, tikkasin näissä paidoissa resorikantin tuollaisella jousto-ompeleella, jota oon yrittänyt koneestani löytää ties kuinka kauan. Jännä juttu, että se olikin yksi niistä kuudesta etupaneelin tyrkyistä. Kuka niitä nyt siitä katselee. =D


Asiasta vielä kukkaruukkuun, oon saanut 11 asiaa minusta haasteita pari kappaletta, kiitos niistä Liljatar ja Julia! Koska oon tammikuussa kirjotellut asiaan liittyen (ja en todellakaan keksi 11 uutta juttua) niin vastailen nyt vain Liljattaren ja Julian laittamiin kysymyksiin. =)

Liljatar kyseli:

1. Rakkain käsityösi?
-  Todennäköisesti yläasteella (9lk?) ompelemani vauvan tilkkupeitto, joka on ollut käytössä mun 17 vuotta nuoremmalla pikkuveljellä ja jokaisella omalla lapsellani. Koska ei tiedetty meidän iltatähden sukupuolta etukäteen, tein peitosta toisen puolen punasävyiseksi ja toisen sinisävyiseksi. Rakas peitto.

2. Lempi värisi?
-  Punaisen melkeimpä kaikki muut sävyt paitsi vaaleanpunainen. Violetin eri sävytkin on vahvasti alkanut iskemään yhä paremmin.

3. Kahvi vai tee?
-  Kahvi!

4. Haastavin tekemäsi käsityö?
-  Mä en varmaan ole mitään kovin haastavaa tehnyt. Ehkä pitsikuvioinen Gail -huivi, jonka neuloin pari vuotta sitten, oli eräänlainen haaste itselle.. etenkin, kun en ole löytänyt siitä virheitä jälkikäteen.

5. Mahtuuko harrastuksiisi muuta kuin käsityöt?
-  Vaihtelevalla innolla tykkään myös puutarhaa kääntää ja laitella.

6. Kerrostalo, rivitalo vai omakotitalo?
-  Omakotitalo!

7. City vai maalaismaisemat?
-  Ei maalla kasvanut yksinkertaisesti viihdy muualla kuin maalla.

8. Suurin haaveesi?
-  Haaveet vaihtelee, elämä muuttuu. Tällä hetkellä eniten haaveilen uudesta kodista.

9. Mihin haluaisit matkustaa?
-  Johonkin lämpöiseen aurinkorantaan.

10. Turhin käsityövälineesi?
-  Oho, tämä olikin paha... hmm.. En kyllä keksi yhtään, joka olisi edes vähän turha..

11. Mitä tekisit jos voittaisit lottovoiton?
-  Rakentaisin sen unelmakodin.


Ja Julian kysymykset:

1. Miksi ompelet?
-  Hermoja lepuuttaakseni.

2. Milloin ompelet?
-  Silloin kun tulee innostus. Yleensä päivisin, kun lapset touhuaa omiaan. 

3. Mistä mieluiten hankit kankaasi?
-  Nettikaupoista on helpointa mut tykkäisin kyllä hiplata kankaita ihan livenäkin. 

4. Mikä kuosi on tällä hetkellä suosikkisi?
-  Voi näitä "pakko saada" kuoseja on vaikka ja kuinka. Vaikea sanoa yhtä yli muiden.. Paapiin suunnittelema ja ikasyrin valmistuttama Soul bird, Sari Ahokaisen suunnittelema Lillestoffin valmistuttama Peppi Bloom, Leena Rengon suunnittelema Selian valmistuttama Aurinkoinen.. jne.  

5. Ompeletko mieluummin itselle vai lapsillesi?
-  Ihan hippasen mielummin itelleni. Lapset kasvaa niin äkkiä. Ja tahrivat vaatteensa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pistää vaivalla ite tehty vaate miehelle öljyrätiksi tai saksia tilkkulaatikkoon ihan vaan lähtemättömien tahrojen takia. Itselle ompelussa ärsyttää lähinnä vaan se, jos vaate ei istukaan niin kuin ajatteli. Tai visiosta ei tule niin hieno kuin mitä se päässä on ollut. No ne samat ärsyttää kyllä myös lapsillekin ommellessa.

6. Koska olet ommellut viimeksi jostain muusta kuin joustavasta kankaasta?
-  Viimeksi.. taitaa olla joululahjoiksi menneet pussukat.

7. Pidätkö vetoketjujen ompelusta?
-  En. =D

8. Kuka inspiroi sinua?
-  Lukulistallani olevat bloggaajat.

9. Miksi bloggailet?
-  Tykkään jakaa onnistumisen riemun kuin myös epäonnistumisen tuskan muiden käsitöistä kiinnostuneiden kanssa. Täällä kotosalla ei vertaistukea paljoa näy. ;)

10. Missä haluaisit kehittyä bloggailun saralla?
-  Kuvien ottamisessa. Siinä haluaisin kehittyä ihan ilman blogiakin. 

11. Mistä omassa blogissasi olet ylpeä?
-  Että oon jaksanut tätä päivitellä enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo reilu kolme vuotta.


Pisteet sulle, joka jaksoit lukea loppuun asti. =)

Kruunuvelourhuppari synttärisankarille!

Meidän esikoisella on tänään syntymäpäivä! Eka kymmenen vuotta täynnä! Ja päivä alkoi ihan päin mäntyä, kun ensin nukuin pommiin, sitten unohdin antaa pojalle synttärinamit mukaan kouluun luokkakavereille jaettavaksi ja sitten vielä nuorin pojista päätti tulla kipeäksi niin että koko mun hyvin aikataulutettu aamupäivä piti perua. Samalla meni kauppareissu ja mahdollisuus käydä ostamassa synttärisankarille lahja.

Ikasyriltä ostetusta kruunuvelourista piti tulla tytölle jumpsuit mutta esikoinen on siitä kinunnut vaatetta siitä lähtien, kun kankaan ekan kerran näki. Nyt jos koskaan oli loistopaikka toteuttaa toive! Pidin ompelukoneille palopuheen, että nyt on kerrankin sitten aika toimia moitteettomasti kerralla, että saan paidan kasaan ennen kuin poika tulee koulusta kotiin. Toimihan ne kerrankin ja just ja just ehdin ajoissa!

Kaavat:  Huppari OB 4/12 Little lamb paita + Be careful out there huppu, koko 134cm

Housut OB Saimi, koko 134

Kankaat: Hupparin kruunuvelour ikasyr

Housujen velour Royal-kestot

Resorista ei muistikuvaa, olisikohan kanssa Royal-kestot

vetoketju omista jemmoista

Laiskana ihmisenä yritän päästä helpolla, joten vertailin jo valmiina olleita Little lamb -raglanpaidan kaavoja saman lehden Be careful out there -hupparin kaavoihin ja totesin niiden olevan niin lähellä toisiaan, että en ala piirtään hupparista muuta kuin hupun. Hupun vuorta varten ei löytynyt sopivan väristä kangasta tarpeeksi, joten se jäi kokonaan vuorittamatta. Resorinkin värin valitsin sen mukaan, mitä muistelin nuo tuossa joku aika sitten ompelemani Saimit oli sävyltään. Ne oli pojalla koulussa jalassa, joten en päässyt tarkistamaan ja ihan sama sävy ei sattunut mutta tarpeeksi lähelle sama kuitenkin. 

Resorikanttaus ja vetoketjun ompelu siihen alle onnistui ihme kyllä aika hyvin. Vetoketjuhalkion pohja sen sijaan meni ihan pieleen. Halkion pohjaa auki leikatessa kuului multa hups ja se olikin sitten siinä. Eipä sitä siististi saanut, kun oli liian pitkälti auki. Kello näytti liikaa, joten en alkanut purkamaan ja keksimään suunnitelma B:tä. Puran sitten joskus myöhemmin ja ompelen vaikka jonkun merkin päälle. Poika kolisteli kenkiä pois jalastaan, kun niskaan ompelin vielä kokomerkkiä kiinni eli just ehdin! 

"Ootteko käynyt kaupassa", kysyi poika ensimmäisenä. Ei oltu, kun pojat tuli kipeiksi. Voi sitä pettymystä, kun tajusi, että se tarkoittaa myös sitä, ettei ole lahjaa. Tattadaa, vedin selän takaa hupparin esille ja onnittelin synttärisankaria. Kyllä ilme kirkastui. "Jee, sä teit tän vihdoinkin! Kiitos äiti!". Kyllä noi innostukset lapsilta (ja kehut, kiitoshalaukset yms.) on tämän harrastuksen paras anti!