Vihree ja pinkki ne yhteen sopii..

Eiiiii, äiti, ei tuvia..

Hei, kato missä veikka on! Mitä se tekee?

Hihhhiihiii, tuotta te.. pelleilee.

Ja sitte mennään. Se siitä kuvaamisesta.

Kaavat: Huppari OB 4/09 Lakritsi käännettävä raglanpusero

Pipo Moda 7/2012 ruttupipo muokattuna

Kankaat:  ikasyrin vihreä sydänvelour ystävältä

Pinkit resorit hmm... jostain

Metallinepit Kotimäen puoti

Murun pupu neulos ylläritilkkupaketista

Viime kuussa meidän paikallisten ompeluseuralaisten FB ryhmässä (eli TOE:ssa) oli haasteena laittaa kuva kankaasta, mistä ei itse keksi oikein mitään tehdä ja muut sitten ideoivat ja itse sai poimia niistä ideoista mieluisimman toteutukseen. Noh, mä tietysti olen myöhässä tässäkin asiassa ja sain vasta nyt tuhottua toisen esille laittamistani kankaista. Kyllä se toinenkin sieltä joskus tulee.. toivottavasti.

Tämän vihreäpohjaisen sydänvelourin oon ostanut ystävältä. Sitä oli liian vähän, että olisin saanut pojille tehtyä ja toisaalta eipä pojat enää kauheesti sydämistä välittäneet niin halusin siitä jotain tytölle tai itselleni. Toteutusideaksi sain hupparin pinkeillä tehosteilla. Se siitä tulikin. Kokonaan pinkit kaaritaskut olisi ehkä voinut sopia paremmin mutta pinkki resori ei olisi riittänyt. Nytkin jäi enää muutama pieni palanen korkeintaan nukeinvaatteisiin käytettäväksi.

Kaavojen piirtäminen ei ole mitään mun lempipuuhaa, joten kaivelin kaavakansiosta sopivia valmiita kaavoja ja tuo kääntöhuppari tuli ensimmäisenä vastaan. Se oli piirretty 86cm koon mukaan mutta mittojen tarkistuksen jälkeen totesin sen kelpaavan kyllä jo 92cm vaatteita käyttävälle tytölle. Helmaan lisäsin 4cm pituutta ja etukappaleen muokkasin avattavaksi. Niin ja taskut lisäsin. Pinkillä langalla hunajakenno-ompeleella tikkasin taskujen lisäksi hihasaumat ja helman, vaikkei ne nyt kauas näykään. 

Ruttupipo on ruttupipo Modan kaavalla. Pienensin, tein ilman vuorta ja jouduin vielä muokkaamaan päälakeakin, kun jäi rypytyksen jälkeen törröttämään hassusti. Noi Murun neulokset on ihania mutta vähän liian paksuja rypytettäväksi. 

Saharaitaa

Tuo aina vain enemmän näkyvillä oleva ja lämmittävä aurinko alkaa vaikuttamaan muhunkin, kun näen niin monet kankaat kesävaatteina (ja siivoan nurkkia ihan hulluna). Saharaita tosin oli mun mielessä kesävaate jo silloin, kun sen ostin.. helmikuussa? Vaatteen muoto tosin muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta. Ei tullutkaan hellemekkoa vaan tuli kaksi t-paitaa.

Kaava: OB 2/13 Summer Basic t-paita, koko 34

Kangas: Saharaita luomutrikoo Käpynen

resorit ei mitään hajua

Keltaisen version ompelin ihan ohjeen mukaan. Punaoranssiseen suurensin hiha-aukkoja ja kaula-aukkoa hiukan. Olisi vaan pitänyt piirtää se 36 koko. Vähän liikaa kinnaavat. Vyötärön pussitus tuntuu oudolta mutta siinäpä tämän paitakaavan juju juuri onkin. Ehkä totun. Eipä tarvi ainakaan stressata, että neljän lapsen jättämät merkit keskivartalossa (toisin sanoen kolme numeroa liian isoksi venynyt vatsanahka ja sen tursuilut) näkyisi liian selkeästi. ;)

Koska arvon työjuhtani Rouva Sapphire ei tule toimeen kaksoisneulan kanssa juuri nyt, tikkasin näissä paidoissa resorikantin tuollaisella jousto-ompeleella, jota oon yrittänyt koneestani löytää ties kuinka kauan. Jännä juttu, että se olikin yksi niistä kuudesta etupaneelin tyrkyistä. Kuka niitä nyt siitä katselee. =D


Asiasta vielä kukkaruukkuun, oon saanut 11 asiaa minusta haasteita pari kappaletta, kiitos niistä Liljatar ja Julia! Koska oon tammikuussa kirjotellut asiaan liittyen (ja en todellakaan keksi 11 uutta juttua) niin vastailen nyt vain Liljattaren ja Julian laittamiin kysymyksiin. =)

Liljatar kyseli:

1. Rakkain käsityösi?
-  Todennäköisesti yläasteella (9lk?) ompelemani vauvan tilkkupeitto, joka on ollut käytössä mun 17 vuotta nuoremmalla pikkuveljellä ja jokaisella omalla lapsellani. Koska ei tiedetty meidän iltatähden sukupuolta etukäteen, tein peitosta toisen puolen punasävyiseksi ja toisen sinisävyiseksi. Rakas peitto.

2. Lempi värisi?
-  Punaisen melkeimpä kaikki muut sävyt paitsi vaaleanpunainen. Violetin eri sävytkin on vahvasti alkanut iskemään yhä paremmin.

3. Kahvi vai tee?
-  Kahvi!

4. Haastavin tekemäsi käsityö?
-  Mä en varmaan ole mitään kovin haastavaa tehnyt. Ehkä pitsikuvioinen Gail -huivi, jonka neuloin pari vuotta sitten, oli eräänlainen haaste itselle.. etenkin, kun en ole löytänyt siitä virheitä jälkikäteen.

5. Mahtuuko harrastuksiisi muuta kuin käsityöt?
-  Vaihtelevalla innolla tykkään myös puutarhaa kääntää ja laitella.

6. Kerrostalo, rivitalo vai omakotitalo?
-  Omakotitalo!

7. City vai maalaismaisemat?
-  Ei maalla kasvanut yksinkertaisesti viihdy muualla kuin maalla.

8. Suurin haaveesi?
-  Haaveet vaihtelee, elämä muuttuu. Tällä hetkellä eniten haaveilen uudesta kodista.

9. Mihin haluaisit matkustaa?
-  Johonkin lämpöiseen aurinkorantaan.

10. Turhin käsityövälineesi?
-  Oho, tämä olikin paha... hmm.. En kyllä keksi yhtään, joka olisi edes vähän turha..

11. Mitä tekisit jos voittaisit lottovoiton?
-  Rakentaisin sen unelmakodin.


Ja Julian kysymykset:

1. Miksi ompelet?
-  Hermoja lepuuttaakseni.

2. Milloin ompelet?
-  Silloin kun tulee innostus. Yleensä päivisin, kun lapset touhuaa omiaan. 

3. Mistä mieluiten hankit kankaasi?
-  Nettikaupoista on helpointa mut tykkäisin kyllä hiplata kankaita ihan livenäkin. 

4. Mikä kuosi on tällä hetkellä suosikkisi?
-  Voi näitä "pakko saada" kuoseja on vaikka ja kuinka. Vaikea sanoa yhtä yli muiden.. Paapiin suunnittelema ja ikasyrin valmistuttama Soul bird, Sari Ahokaisen suunnittelema Lillestoffin valmistuttama Peppi Bloom, Leena Rengon suunnittelema Selian valmistuttama Aurinkoinen.. jne.  

5. Ompeletko mieluummin itselle vai lapsillesi?
-  Ihan hippasen mielummin itelleni. Lapset kasvaa niin äkkiä. Ja tahrivat vaatteensa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pistää vaivalla ite tehty vaate miehelle öljyrätiksi tai saksia tilkkulaatikkoon ihan vaan lähtemättömien tahrojen takia. Itselle ompelussa ärsyttää lähinnä vaan se, jos vaate ei istukaan niin kuin ajatteli. Tai visiosta ei tule niin hieno kuin mitä se päässä on ollut. No ne samat ärsyttää kyllä myös lapsillekin ommellessa.

6. Koska olet ommellut viimeksi jostain muusta kuin joustavasta kankaasta?
-  Viimeksi.. taitaa olla joululahjoiksi menneet pussukat.

7. Pidätkö vetoketjujen ompelusta?
-  En. =D

8. Kuka inspiroi sinua?
-  Lukulistallani olevat bloggaajat.

9. Miksi bloggailet?
-  Tykkään jakaa onnistumisen riemun kuin myös epäonnistumisen tuskan muiden käsitöistä kiinnostuneiden kanssa. Täällä kotosalla ei vertaistukea paljoa näy. ;)

10. Missä haluaisit kehittyä bloggailun saralla?
-  Kuvien ottamisessa. Siinä haluaisin kehittyä ihan ilman blogiakin. 

11. Mistä omassa blogissasi olet ylpeä?
-  Että oon jaksanut tätä päivitellä enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo reilu kolme vuotta.


Pisteet sulle, joka jaksoit lukea loppuun asti. =)

Kruunuvelourhuppari synttärisankarille!

Meidän esikoisella on tänään syntymäpäivä! Eka kymmenen vuotta täynnä! Ja päivä alkoi ihan päin mäntyä, kun ensin nukuin pommiin, sitten unohdin antaa pojalle synttärinamit mukaan kouluun luokkakavereille jaettavaksi ja sitten vielä nuorin pojista päätti tulla kipeäksi niin että koko mun hyvin aikataulutettu aamupäivä piti perua. Samalla meni kauppareissu ja mahdollisuus käydä ostamassa synttärisankarille lahja.

Ikasyriltä ostetusta kruunuvelourista piti tulla tytölle jumpsuit mutta esikoinen on siitä kinunnut vaatetta siitä lähtien, kun kankaan ekan kerran näki. Nyt jos koskaan oli loistopaikka toteuttaa toive! Pidin ompelukoneille palopuheen, että nyt on kerrankin sitten aika toimia moitteettomasti kerralla, että saan paidan kasaan ennen kuin poika tulee koulusta kotiin. Toimihan ne kerrankin ja just ja just ehdin ajoissa!

Kaavat:  Huppari OB 4/12 Little lamb paita + Be careful out there huppu, koko 134cm

Housut OB Saimi, koko 134

Kankaat: Hupparin kruunuvelour ikasyr

Housujen velour Royal-kestot

Resorista ei muistikuvaa, olisikohan kanssa Royal-kestot

vetoketju omista jemmoista

Laiskana ihmisenä yritän päästä helpolla, joten vertailin jo valmiina olleita Little lamb -raglanpaidan kaavoja saman lehden Be careful out there -hupparin kaavoihin ja totesin niiden olevan niin lähellä toisiaan, että en ala piirtään hupparista muuta kuin hupun. Hupun vuorta varten ei löytynyt sopivan väristä kangasta tarpeeksi, joten se jäi kokonaan vuorittamatta. Resorinkin värin valitsin sen mukaan, mitä muistelin nuo tuossa joku aika sitten ompelemani Saimit oli sävyltään. Ne oli pojalla koulussa jalassa, joten en päässyt tarkistamaan ja ihan sama sävy ei sattunut mutta tarpeeksi lähelle sama kuitenkin. 

Resorikanttaus ja vetoketjun ompelu siihen alle onnistui ihme kyllä aika hyvin. Vetoketjuhalkion pohja sen sijaan meni ihan pieleen. Halkion pohjaa auki leikatessa kuului multa hups ja se olikin sitten siinä. Eipä sitä siististi saanut, kun oli liian pitkälti auki. Kello näytti liikaa, joten en alkanut purkamaan ja keksimään suunnitelma B:tä. Puran sitten joskus myöhemmin ja ompelen vaikka jonkun merkin päälle. Poika kolisteli kenkiä pois jalastaan, kun niskaan ompelin vielä kokomerkkiä kiinni eli just ehdin! 

"Ootteko käynyt kaupassa", kysyi poika ensimmäisenä. Ei oltu, kun pojat tuli kipeiksi. Voi sitä pettymystä, kun tajusi, että se tarkoittaa myös sitä, ettei ole lahjaa. Tattadaa, vedin selän takaa hupparin esille ja onnittelin synttärisankaria. Kyllä ilme kirkastui. "Jee, sä teit tän vihdoinkin! Kiitos äiti!". Kyllä noi innostukset lapsilta (ja kehut, kiitoshalaukset yms.) on tämän harrastuksen paras anti! 

Mekkotehtaan Orelma

Keltainen ei ole mun lempiväri ollenkaan mutta kummasti sitä on kertynyt kellertäviä kankaita munkin varastoihin. Keltainen on pääsiäisen väri, joten nyt oli hyvä aika saksia nuo keltaiset kankaat. Tai ainakin osa niistä.. 

Kaava: Mekkotehdas Orelma muokattuna

Kankaat: Käpyseni joustofrotee Käpyseltä

Tummanruskea resori ikasyr

Oon saanut ihanasta Mekkotehdas -kirjasta vasta Katariinan ja naisten Maretin kaavat kokeiltua. Nyt oli Orelman vuoro. Koska tuo kevään/kesän tuleminen näyttää vähän epätoivoiselta välillä (kuten nytkin, lunta näyttää tippuvan taivaalta taas!!), lisäsin näihin pitkät hihat resorista ja kaula-aukolle laitoin kuminauhakujan kaitalehuolittelun sijaan. Joustofrotee olisi ehkä ollut mun koneille vähän liian paksua huolitella noin rypytettynä. 

Kaava: Sama Mekkotehtaan Orelma muokattuna

Kankaat: Naperonutun Onni&Ilona Aurinko joustofrotee

ja musta resori Royal-tuote

Kaavan piirsin 86/92 koosta leveyden ja 98/104 koosta pituuden mukaan. Leikatessa kavensin molemmissa mekoissa taitteelta vielä pari senttiä lisää ihan vaan tuon paksun materiaalin takia. Hihojakin olisi voinut kaventaa pikkusen samalla tyylillä. Tai sitten ei, kivat ne on noinkin.

Mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille! Lumisateesta huolimatta!

Soulbirdin jämät

Parin päivän sohvan ja sängyn pohjalla makaamisen jälkeen kaipasin jotain tekemistä ja sen sijaan, että olisin siivonnut tai tehnyt rästiin jääneitä kotitöitä (no oikeesti kyllä vähän siivosin ja pyykkiäkin laitoin koneeseen mutta eipä se tässä taloudessa paljon ole) istahdin ompelukoneen ääreen ja ompelin pojan yhden paidan loppuun. Sitten olisi pitänyt vaihtaa langat koneeseen mutta alkoikin soulbirdin jämät huutelemaan siitä tilkkukasasta, että otin sen vielä työn alle, kun kerta koneissa oli vielä mustat langat. Pikasurautuksina tein itselleni pipon ja tuubihuivin. Mallilla ei ihan ollut julkaisukelpoinen naama näin sairastelujen jälkeen.

Kaavat: Saksittu

Kankaat: Soulbirds luomujersey ikasyriltä

musta joustopitsi Eurokangas

Tarkkasilmäisimmät saattaa ehkä huomata pipossa tumman rannun kukan keskellä. Näitä mustia viivoja löytyy enemmänkin etenkin huivista mut en antanut sen nyt haitata. Tuskin sitä kukaan huomaa ellen mene kertomaan. Tuubihuiviin jouduin huolimaan yhden reiän (minkä kylä ihan varuiksi ompelin kiinni, ettei lähde isontumaan käytössä), että sain tarpeeksi pitkän pätkän. Huomiota kankaan pienistä virheistä toivottavasti vie saumoihin lisäämäni pitsisomisteet. Kiva setti tuli. Sopinee kyllä ehkä paremmin mun tummanharmaan takin kanssa kuin tämän hiekanvärisen (tai mikälie tuo onkaan), minkä nappasin sovituskuvaan. 

Kaksinkertaisen pitsisuikaleen rypytin ensin rypytyslangalla ja ompelin saumojen väliin samalla, kun tuubia kasasin. Pystysaumassa pitsiä on vain etupuolelle jäävällä osuudella. Pipoon laitoin pitsikangasta ihan vaan yksinkertaisen soiron rypyttäen ensin rypytyslangalla ja sitten ompelin suoralla pipon sivusauman päälle kiinni.

Tuossa vielä lähempänä reikä, minkä tooosi hienosti ompelin piiloon. Taisipa tuo sentään jäädä huiviin nurjalle puolle. =D Ja aiettä mä niin kovasti haluaisin kuivausrummun niin pääsisi ehkä tuosta vaatteisiin kerääntyvästä nöyhtästä edes vähän eroon! Ihana kevätaurinko paljastaa ihan kaiken pölyn täällä. Lakanoita kun vaihtaa sänkyihin niin tuntuu, että jossain sumupilvessä seisoisi, kun kankaista pöllähtää kaikki irtoava hiukkanen ilmaan. Ehkä joskus saan miehen pään käännettyä sen asian osalta. =)

Kompromisseja puolin ja toisin

Esikoiselle tulee aika harvoin ommeltua. Johtuu kahdesta syystä: a) poika saa varsin kiitettävästi vaatteita kolme vuotta vanhemmilta enoltaan ja muutamalta serkkupojalta eli kaappiin ei juurikaan enempää mahdu ja b) pojalle ei tunnu kelpaavan oikein mikään kuosi ja väri, mistä itse pitäisin...tai no ylipäätään mikään muu kuosi ja väri kuin tylsä ja musta.. Noh, joskus kuitenkin yksinkertaisesti on kiva esikoisellekin jotain tehdä ja silloin täytyy olla valmis tekemään kompromisseja.

Kaavat: Paita OB 4/12 Little Lamb suurennettu itse kokoon 134cm

Housut OB 1/09 Saimi koko 134cm

Kankaat, yms: Musta tähtitrikoo Käpynen

Musta paksu college Majapuu

turkoosi resori Royal-kestot

Applikoinnin liimaharso ja tukikangas Royal-tuote

Nämä oli taas vaihteeksi sellaset "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" -ompelukset. En tiedä, miten onnistuin saamaan paitaan kamalan ison kaula-aukon, kun vanhaa hyväksi todettua kaavaa käytin. Leikkasin kai liian isot saumavarat raglansaumoille.. tai sitten en muistanut, että oon lisännyt viimeksi saumavarat myös kaula-aukolla. Nyt sitä en tehnyt. En tiedä, mikä tuli mutta ärsyttävästi pikkusen liian iso kaula-aukko se on. Ja meninpä vielä ompelemaan kantin hunajakennolla kiinni, mikä on vihon viimeistä ommelta purkaa. Äääh. Ehkä on vaan kestettävä. Hyvä puoli on, että ei tuo poika ainakaan pienene. Ehkä se syksyllä näyttää jo paremmalta. Hihoissa on hyvin kasvunvaraa niin kuin oli tarkoituskin. Kaavasta poiketen hihan suut on siis suorat, poika ei halunnut sinne resoreita. 

Se kompromissi pojan puolelta tähän paitaan oli väripilkkuapplikointi. Kaikenlaisia kuvia ehdotin, musakuulokkeet oli eka hyväksytty idea, joten sen yritin tehdä. Applikointia en ole paljoakaan harrastanut ja sen huomaa. Tai lähinnä sen huomaa, että en jaksanut tapella koneen kanssa pidempään. Jostain syystä Rouva Sapphire tykkäsi nykiä siksakkia tehdessään, joten jälki on välillä tiiviimpää ja välillä löysempää. Applikointi meni muutenkin vähän pieleen, kun en tajunnut kaula-aukon olevan noin reilu. Kuulokkeiden sangat (miksikä noita nyt pitäisi kutsua) menee tyhmästi olkapäille asti. Ehkä tsemppaan, puran ja korjaan jossain vaiheessa sangat suoremmiksi. Kuvan nappasin jostain Ottobresta. Kankaat on trikoita tilkkulaatikosta. 

Housujenkin kanssa tuli ihmeellinen moka. Piti tehdä kuminauhakujalliset Saimit eli pidensin lahkeensuita resorien verran. Oikein mittasin ja tarkistin pituuden pojasta itsestäänkin mutta pah, lopputulos oli ihan liian lyhyet housut pojalle. Ei muuta kuin purkuhommiin ja pitkät resorit tilalle. Mustaa ei löytynyt, joten sain hyvän syyn laittaa vähän väriä housuihinkin. 

Pakko muuten ylpeänä äitinä esitellä pojan omakin ompelus. Koulun käsityötunneilla ajoivat ompelukonekortit ja nyt on valmistunut eka kunnon työkin. Penaali. 

Kyllä siinä kelpaa kyniä säilytellä. 

Oh my Soulbirds

Tammikuun kankaattoman aikana ikasyrille tullut Paapiin suunnittelema Soulbirds kangas oli ainut, jonka takia melkein pilasin kankaattomani. Sinnittelin kuitenkin ja lopulta meni jopa jonkin verran helmikuutakin, kunnes ostin itelleni pätkän näitä ihania lintuja. Monta iltaa meni hakien visiota, mitä kankaasta tekisin. Unta metsästäessä on hyvää aikaa miettiä. Ehkä liiankin paljon, sillä suunnitelmat vaihtu aika moneen kertaa. Vielä tänäänkin ennen kuin iskin sakset kankaaseen. Nyt ei enää pysty vaihtamaan mutta se ei taida kyllä haitata yhtään.

 Kaava: Joka tyypin kaavakirja 2 raglanpaita muokattuna, koko S

Kankaat: punainen Soulbirds luomujersey ikasyr

musta joustopitsi Eurokangas

Kangas oli niin ihana, että halusin siitä jotain kivaa arkiseen käyttöön. Peruspaidat on tylsiä, joten piti keksiä jotain jujua mukaan. Hihojen pitsiraita idea lähti Pinterestissä näkemästäni kuvasta. Siinä oli vanha paita uudistettu leikkaamalla hihoista keskeltä palat pois ja ompelemalla pitsiä tilalle.

Kaavaa on tuttu vanha raglanhihainen paita Joka tyypin kaavakirjasta. Tosin oon sitä nyt muokannut vähän joka puolelta, kaventanut uumalta, leventänyt lanteilta, kaula-aukkoa avartanut, pidentänyt helmaa hurjasti (ainakin 10cm ja vieläki tuntuu, että olisi voinut olla hiukan pidempi helma), raglansaumaakin oon mennyt sörkkimään etukappaleella kaarevammaksi. Mitähän tuosta nyt enää on edes jäljellä.. takakappaleen raglansaumat? Joko tätä voisi sanoa omaksi kaavaksi? 

Kaula-aukolle ompelin suikaleen samaa pitsikangasta. Reunaa ei ole huoliteltu mitenkään.

Lopputulos on melkein täysi kymppi. Melkein, koska hihoja leikatessa mokasin ja kuviot menee ihan erilailla toisessa hihassa kuin toisessa. Mukamas tarkasti mietin ja asettelin niin, että kuviot jatkuisi pitsin jälkeen eteenpäin mut eipä taaskaan mun aivot nyrjähtänyt oikein. Toisessa hihassa kohtaa päättömät riikinkukot, ja toisessa taas reilusti päälliset. Noh mitäpä pienistä, taas kerran. Käyttöön menee ja veikkaan, että lempparipaitojen sakkiin pääsee ihan heittämällä.