torstai 28. maaliskuuta 2013

Mekkotehtaan Orelma

Keltainen ei ole mun lempiväri ollenkaan mutta kummasti sitä on kertynyt kellertäviä kankaita munkin varastoihin. Keltainen on pääsiäisen väri, joten nyt oli hyvä aika saksia nuo keltaiset kankaat. Tai ainakin osa niistä.. 

Kaava: Mekkotehdas Orelma muokattuna
Kankaat: Käpyseni joustofrotee Käpyseltä
Tummanruskea resori ikasyr

Oon saanut ihanasta Mekkotehdas -kirjasta vasta Katariinan ja naisten Maretin kaavat kokeiltua. Nyt oli Orelman vuoro. Koska tuo kevään/kesän tuleminen näyttää vähän epätoivoiselta välillä (kuten nytkin, lunta näyttää tippuvan taivaalta taas!!), lisäsin näihin pitkät hihat resorista ja kaula-aukolle laitoin kuminauhakujan kaitalehuolittelun sijaan. Joustofrotee olisi ehkä ollut mun koneille vähän liian paksua huolitella noin rypytettynä. 


Kaava: Sama Mekkotehtaan Orelma muokattuna
Kankaat: Naperonutun Onni&Ilona Aurinko joustofrotee
ja musta resori Royal-tuote

Kaavan piirsin 86/92 koosta leveyden ja 98/104 koosta pituuden mukaan. Leikatessa kavensin molemmissa mekoissa taitteelta vielä pari senttiä lisää ihan vaan tuon paksun materiaalin takia. Hihojakin olisi voinut kaventaa pikkusen samalla tyylillä. Tai sitten ei, kivat ne on noinkin.

Mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille! Lumisateesta huolimatta!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Soulbirdin jämät

Parin päivän sohvan ja sängyn pohjalla makaamisen jälkeen kaipasin jotain tekemistä ja sen sijaan, että olisin siivonnut tai tehnyt rästiin jääneitä kotitöitä (no oikeesti kyllä vähän siivosin ja pyykkiäkin laitoin koneeseen mutta eipä se tässä taloudessa paljon ole) istahdin ompelukoneen ääreen ja ompelin pojan yhden paidan loppuun. Sitten olisi pitänyt vaihtaa langat koneeseen mutta alkoikin soulbirdin jämät huutelemaan siitä tilkkukasasta, että otin sen vielä työn alle, kun kerta koneissa oli vielä mustat langat. Pikasurautuksina tein itselleni pipon ja tuubihuivin. Mallilla ei ihan ollut julkaisukelpoinen naama näin sairastelujen jälkeen.

Kaavat: Saksittu
Kankaat: Soulbirds luomujersey ikasyriltä
musta joustopitsi Eurokangas

Tarkkasilmäisimmät saattaa ehkä huomata pipossa tumman rannun kukan keskellä. Näitä mustia viivoja löytyy enemmänkin etenkin huivista mut en antanut sen nyt haitata. Tuskin sitä kukaan huomaa ellen mene kertomaan. Tuubihuiviin jouduin huolimaan yhden reiän (minkä kylä ihan varuiksi ompelin kiinni, ettei lähde isontumaan käytössä), että sain tarpeeksi pitkän pätkän. Huomiota kankaan pienistä virheistä toivottavasti vie saumoihin lisäämäni pitsisomisteet. Kiva setti tuli. Sopinee kyllä ehkä paremmin mun tummanharmaan takin kanssa kuin tämän hiekanvärisen (tai mikälie tuo onkaan), minkä nappasin sovituskuvaan. 


Kaksinkertaisen pitsisuikaleen rypytin ensin rypytyslangalla ja ompelin saumojen väliin samalla, kun tuubia kasasin. Pystysaumassa pitsiä on vain etupuolelle jäävällä osuudella. Pipoon laitoin pitsikangasta ihan vaan yksinkertaisen soiron rypyttäen ensin rypytyslangalla ja sitten ompelin suoralla pipon sivusauman päälle kiinni.


Tuossa vielä lähempänä reikä, minkä tooosi hienosti ompelin piiloon. Taisipa tuo sentään jäädä huiviin nurjalle puolle. =D Ja aiettä mä niin kovasti haluaisin kuivausrummun niin pääsisi ehkä tuosta vaatteisiin kerääntyvästä nöyhtästä edes vähän eroon! Ihana kevätaurinko paljastaa ihan kaiken pölyn täällä. Lakanoita kun vaihtaa sänkyihin niin tuntuu, että jossain sumupilvessä seisoisi, kun kankaista pöllähtää kaikki irtoava hiukkanen ilmaan. Ehkä joskus saan miehen pään käännettyä sen asian osalta. =)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kompromisseja puolin ja toisin

Esikoiselle tulee aika harvoin ommeltua. Johtuu kahdesta syystä: a) poika saa varsin kiitettävästi vaatteita kolme vuotta vanhemmilta enoltaan ja muutamalta serkkupojalta eli kaappiin ei juurikaan enempää mahdu ja b) pojalle ei tunnu kelpaavan oikein mikään kuosi ja väri, mistä itse pitäisin...tai no ylipäätään mikään muu kuosi ja väri kuin tylsä ja musta.. Noh, joskus kuitenkin yksinkertaisesti on kiva esikoisellekin jotain tehdä ja silloin täytyy olla valmis tekemään kompromisseja.


Kaavat: Paita OB 4/12 Little Lamb suurennettu itse kokoon 134cm
Housut OB 1/09 Saimi koko 134cm
Kankaat, yms: Musta tähtitrikoo Käpynen
Musta paksu college Majapuu
turkoosi resori Royal-kestot
Applikoinnin liimaharso ja tukikangas Royal-tuote

Nämä oli taas vaihteeksi sellaset "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" -ompelukset. En tiedä, miten onnistuin saamaan paitaan kamalan ison kaula-aukon, kun vanhaa hyväksi todettua kaavaa käytin. Leikkasin kai liian isot saumavarat raglansaumoille.. tai sitten en muistanut, että oon lisännyt viimeksi saumavarat myös kaula-aukolla. Nyt sitä en tehnyt. En tiedä, mikä tuli mutta ärsyttävästi pikkusen liian iso kaula-aukko se on. Ja meninpä vielä ompelemaan kantin hunajakennolla kiinni, mikä on vihon viimeistä ommelta purkaa. Äääh. Ehkä on vaan kestettävä. Hyvä puoli on, että ei tuo poika ainakaan pienene. Ehkä se syksyllä näyttää jo paremmalta. Hihoissa on hyvin kasvunvaraa niin kuin oli tarkoituskin. Kaavasta poiketen hihan suut on siis suorat, poika ei halunnut sinne resoreita. 


Se kompromissi pojan puolelta tähän paitaan oli väripilkkuapplikointi. Kaikenlaisia kuvia ehdotin, musakuulokkeet oli eka hyväksytty idea, joten sen yritin tehdä. Applikointia en ole paljoakaan harrastanut ja sen huomaa. Tai lähinnä sen huomaa, että en jaksanut tapella koneen kanssa pidempään. Jostain syystä Rouva Sapphire tykkäsi nykiä siksakkia tehdessään, joten jälki on välillä tiiviimpää ja välillä löysempää. Applikointi meni muutenkin vähän pieleen, kun en tajunnut kaula-aukon olevan noin reilu. Kuulokkeiden sangat (miksikä noita nyt pitäisi kutsua) menee tyhmästi olkapäille asti. Ehkä tsemppaan, puran ja korjaan jossain vaiheessa sangat suoremmiksi. Kuvan nappasin jostain Ottobresta. Kankaat on trikoita tilkkulaatikosta. 



Housujenkin kanssa tuli ihmeellinen moka. Piti tehdä kuminauhakujalliset Saimit eli pidensin lahkeensuita resorien verran. Oikein mittasin ja tarkistin pituuden pojasta itsestäänkin mutta pah, lopputulos oli ihan liian lyhyet housut pojalle. Ei muuta kuin purkuhommiin ja pitkät resorit tilalle. Mustaa ei löytynyt, joten sain hyvän syyn laittaa vähän väriä housuihinkin. 

Pakko muuten ylpeänä äitinä esitellä pojan omakin ompelus. Koulun käsityötunneilla ajoivat ompelukonekortit ja nyt on valmistunut eka kunnon työkin. Penaali. 


Kyllä siinä kelpaa kyniä säilytellä. 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Oh my Soulbirds

Tammikuun kankaattoman aikana ikasyrille tullut Paapiin suunnittelema Soulbirds kangas oli ainut, jonka takia melkein pilasin kankaattomani. Sinnittelin kuitenkin ja lopulta meni jopa jonkin verran helmikuutakin, kunnes ostin itelleni pätkän näitä ihania lintuja. Monta iltaa meni hakien visiota, mitä kankaasta tekisin. Unta metsästäessä on hyvää aikaa miettiä. Ehkä liiankin paljon, sillä suunnitelmat vaihtu aika moneen kertaa. Vielä tänäänkin ennen kuin iskin sakset kankaaseen. Nyt ei enää pysty vaihtamaan mutta se ei taida kyllä haitata yhtään.


 Kaava: Joka tyypin kaavakirja 2 raglanpaita muokattuna, koko S
Kankaat: punainen Soulbirds luomujersey ikasyr
musta joustopitsi Eurokangas

Kangas oli niin ihana, että halusin siitä jotain kivaa arkiseen käyttöön. Peruspaidat on tylsiä, joten piti keksiä jotain jujua mukaan. Hihojen pitsiraita idea lähti Pinterestissä näkemästäni kuvasta. Siinä oli vanha paita uudistettu leikkaamalla hihoista keskeltä palat pois ja ompelemalla pitsiä tilalle.

Kaavaa on tuttu vanha raglanhihainen paita Joka tyypin kaavakirjasta. Tosin oon sitä nyt muokannut vähän joka puolelta, kaventanut uumalta, leventänyt lanteilta, kaula-aukkoa avartanut, pidentänyt helmaa hurjasti (ainakin 10cm ja vieläki tuntuu, että olisi voinut olla hiukan pidempi helma), raglansaumaakin oon mennyt sörkkimään etukappaleella kaarevammaksi. Mitähän tuosta nyt enää on edes jäljellä.. takakappaleen raglansaumat? Joko tätä voisi sanoa omaksi kaavaksi? 


Kaula-aukolle ompelin suikaleen samaa pitsikangasta. Reunaa ei ole huoliteltu mitenkään.


Lopputulos on melkein täysi kymppi. Melkein, koska hihoja leikatessa mokasin ja kuviot menee ihan erilailla toisessa hihassa kuin toisessa. Mukamas tarkasti mietin ja asettelin niin, että kuviot jatkuisi pitsin jälkeen eteenpäin mut eipä taaskaan mun aivot nyrjähtänyt oikein. Toisessa hihassa kohtaa päättömät riikinkukot, ja toisessa taas reilusti päälliset. Noh mitäpä pienistä, taas kerran. Käyttöön menee ja veikkaan, että lempparipaitojen sakkiin pääsee ihan heittämällä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Onion 2022 - näin sen tein

Eilen ompelemastani Onion solmutunikasta otin matkan varrella kuviakin, jos niistä olisi jollekin jotain apua. Ompeluohjeet on tanskaksi ja mulla se ei todellakaan taivu, ei oikein edes ruotsi, joten kuukkelin kääntäjän , päättelemällä ja omien tapojen perusteela tämän paidan kasaan ompelin. Voi olla, että tämä eroaa alkuperäisistä ohjeista paljonkin. Ja voi olla, että jotkut kohdat joku fiksumpi tekisi ihan eri tavalla. Mutta näin minä tämän sain valmiiksi..


1. Asettelin kaavat kankaalle ja leikkasin osat. Helmaan ja hihansuihin lisäsin 3cm (ohjeessa 2,5cm) käännevaran, takakappaleen kaula-aukon leikkasin ilman saumavaroja, muissa reunoissa on 1cm saumavarat.

Helmakappaleet sekä takakappaleen leikkasin taitteelta (Helmakappaleiden pituuden leikkasin B:n ja C:n. puolesta välistä, kun halusin tunikamittaisen paidan). Hihat ja etukappaleet leikkasin kaksinkerroin asetetulta kankaalta. Kaavoissa olleet merkit piirsin kankaalle nurjalle puolelle haihtuvalla merkkaustussilla


2. Ompelun aloitin asettamalla etukappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompelemalla olalta keskietumerkkiin asti molemmilta puolilta. Tähän kohtaan oli ohjeissa selkeä kuva, mistä ymmärsi helposti, mitä pitää tehdä ilman sanojen suomentamistakin. Ompelun jälkeen käänsin kappaleen oikein päin.
Vinkkinä: Seuraavalla kerralla laitan saumoihin myös framilonin pätkät kiristämään/tukemaan kaula-aukkoa..


3. Seuraavaksi ompelin etuhelmaan merkkien kohdalle rypytyslangat ja tein rypytykset.


4. Sitten yhdistin etuyläkappaleen helmaosaan oikeat puolet vastakkain, kohdistin rypytyksen merkkien kohtaan ja neulasin osat yhteen.


 5. Yläkappaleelle tulee tässä vaiheessa kierre. Keskikohta kannattaa neulata hyvin kiinni, että ommel tulee hyvin eikä jää mitään repsottavia reunoja näkyviin solmun pohjalle.


6. Etukappaleet ommeltuna yhteen.


7. Seuraavaksi ompelin takahelmaan rypytyslangan merkkien väliin ja tein rypytyksen.


8. Sitten neulasin takayläkappeleen helmaan oikeat puolet vastakkain kohdistaen rypytyksen merkkien väliin ja surautin osat yhteen.


9. Takakappale ommeltuna yhteen.


10. Tässä kohtaa en tiedä kuinka metsään menee ohjeesta mutta minä huolittelin takakappaleen kaula-aukon kääntämällä ja väliin lisäsin tueksi pätkän framilonia. Mittasin kaula-aukon pituuden ja kerroin sen 0,9 ja leikkasin framilonista tuloksen mittaisen palan.
Vinkki: Omaan makuun framilon tuliki ehkä hiukan liian kiristävä, olisi ehkä kannattanut kertoa mitta 0,95:lla.


11. Ompelin framilonin kiinni nurjalle puolelle kaula-aukon reunaan kolmipistesiksakilla.


12. Taitoin reunan nurjalle ja tikkasin suoralla päältä. Taakse keskelle lisäsin samalla myös kokomerkin.


13. Seuraavaksi ompelin olkasaumat kiinni. Neulasin kappaleet niin, että takakappale jäi etukappaleiden väliin pussiin. Kuvassa siis näkyy lähimpänä etukappaleen oikea puoli takakappaleen oikeaa puolta vasten ja viimeisenä etukappaleen nurjapuoli.


14. Olkasaumat ommeltuna.


15. Olkasaumat käännettynä, kuvattu nurjalta puolen.


16. Ja sama vielä oikealta puolen. Sauma jää näin piiloon etukappaleiden väliin.


17. Seuraavaksi hihojen vuoro. Ompelin olkapäille rypytyslangat merkkien kohtaan ja tein rypytyksen.


18. Neulasin hihan etu- ja takakappaleen pyöriölle. Rypytyksen kohdistin merkkien väliin.


19. Ompelin hihojen olkasaumat kiinni.


20. Neulasin etu- ja takakappaleet sekä hihan sisäsauman yhteen ja ompelin saumat kiinni samalla kerralla.


21. Viimeisenä vielä helman ja hihansuiden käänteet. Ite käytin hunajakennomaista ommelta, kun olen useimmiten liian laiska vaihtamaan kaksoisneulaa ompelukoneesen.

Ja sitten tunika olikin valmis.

Kaava: Onion 2022 Hihallinen mekko kierretyllä etukappaleella, ikasyr
Kangas: Punainen Cable Knit luomujersey, ikasyr
framilon omasta varastosta

Virheitä tai omia vinkkejä voi oikaista ja jakaa kommentoimalla!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Solmutunika Cable Knitistä

Bongasin joku aika sitten ikasyr -verkkokauppaan ilmestyneet Onion kaavapaketit. Löysin heti monta kaavaa, mitä haluaisin kokeilla. Jotkut niistä ehti jo loppuakin ennen kuin ehdin tehdä tilauksen (onneksi niitä on ilmeisesti tulossa jossain vaiheessa lisää). Yhden kaavapaketin kuitenkin nappasin ennen kuin sekin loppui, nimittäin Onion 2022 solmumekon kaavan. Pesuhuoneessa katselin narulla kuivuvaa Cable Knit kangasta ja tänään, kun kaava postin mukana saapui, ajatukset yhdistyi ja lamppu välähti päälle!


Kaava: Onion 2022 solmumekko tunika pituisena, koko S
Kangas: punainen Cable Knit luomujersey ikasyr


Kaava vaikuttaa kivalta. Mittojen mukaan olisin ollut XS-kokoinen mutta en uskaltanut niin pientä tehdä, joten tei S koon. Olisi ehkä kuitenkin vaan pitänyt uskoa mittoja. Yläosa ainakin kaipaisi hiukan kavennusta tai sitten oon vaan tottunut melko slimmeihin paitoihin. Mitään muuta muutoksia en kaavaan tehnyt kuin helman leikkasin tunikapituiseksi. (Käytännössä siis B ja C mallin puolesta välistä.)

Ompelu tanskankielisistä ohjeista tuotti hiukan vaikeuksia mutta googlen kääntäjän ja peruspäättelyllä pääsi aika pitkälle. En tiedä kuinka paljon tein toisin kuin ohjeet olisi neuvonut mutta ihan oikean näköisen tunikan sain aikaan. Otin matkan varrella kuviakin, joten yritän niistä raapustaa jonkinlaisen "Näin minä sen tein" -postauksen.

Kangas on aivan älyttömän ihanaa ja pehmeää! Aivan mieletöntä! Ei ehkä ihan täydellisin tälläiselle mallille, tämä kaipaisi ehkä hiukan helpommin laskeutuvaa kangasta mutta mitä pienistä. Lopputuloksesta tykkään kuitenkin todella paljon.


(Nyt löytyy selostus tunikan ompelusta kuvien kera täältä: http://sandruskainen.blogspot.fi/2013/02/onion-2022-nain-sen-tein.html )

maanantai 18. helmikuuta 2013

TOE-mekko

Kävin viime viikolla tapaamassa oman alueryhmäni ompelijanaisia kaavavaihtareiden merkeissä ja sillä reissulla sain itelleni mm. Kätten jälkiä -blogin Mirelan kaavoittaman TOE-mekon kaavat. Tänään oli pakko käydä toiseksi vanhimman pojan puheterapian aikana piipahtamassa Eurokankaassa hakemassa jotain sopivaa kangasta mekkoa varten. Löytyihän sitä, vaikka kankaan väri hiukkasen pisti arvelluttamaan mahtaako siitä tulle mitään mulle sopivaa.

Kaava: TOE-mekko, koko S muokattuna
Kangas: ohutta trikoota EK:n palalaarista

Ai että tuliko, no tuli kyllä! Kaavaa muokkasin (osaankohan mitään tehdä ilman omia sörkkimisiä, en varmaan :D) heti alkuun itelle mieluisemmaksi. Kaula-aukkoa avarsin useamman sentin, joo se tuttu kuristumisahdistus. Helmaa hiukan pidensin, vähän lyhyemmältä osalta ja vähän enemmän tuolta liehukkeelta. Laskokset muutin rypytyksiksi. Niin ja hihojakin pidensin, apina kun oon. Ekan kokeilun jälkeen nostin rinnan alle jäävää saumaa vielä 3-4 cm ylemmäksi niin osui tarkoitetulla paikalleen mullakin. 


Kankaan väri ei ole ihan niin oranssi kuin mitä nämä kuvat antaa ymmärtää. Enemmän sellainen korallinpunaiseen taittava. Lopputuloksesta tykkään todella paljon!