Kruunuvelourhuppari synttärisankarille!

Meidän esikoisella on tänään syntymäpäivä! Eka kymmenen vuotta täynnä! Ja päivä alkoi ihan päin mäntyä, kun ensin nukuin pommiin, sitten unohdin antaa pojalle synttärinamit mukaan kouluun luokkakavereille jaettavaksi ja sitten vielä nuorin pojista päätti tulla kipeäksi niin että koko mun hyvin aikataulutettu aamupäivä piti perua. Samalla meni kauppareissu ja mahdollisuus käydä ostamassa synttärisankarille lahja.

Ikasyriltä ostetusta kruunuvelourista piti tulla tytölle jumpsuit mutta esikoinen on siitä kinunnut vaatetta siitä lähtien, kun kankaan ekan kerran näki. Nyt jos koskaan oli loistopaikka toteuttaa toive! Pidin ompelukoneille palopuheen, että nyt on kerrankin sitten aika toimia moitteettomasti kerralla, että saan paidan kasaan ennen kuin poika tulee koulusta kotiin. Toimihan ne kerrankin ja just ja just ehdin ajoissa!

Kaavat:  Huppari OB 4/12 Little lamb paita + Be careful out there huppu, koko 134cm

Housut OB Saimi, koko 134

Kankaat: Hupparin kruunuvelour ikasyr

Housujen velour Royal-kestot

Resorista ei muistikuvaa, olisikohan kanssa Royal-kestot

vetoketju omista jemmoista

Laiskana ihmisenä yritän päästä helpolla, joten vertailin jo valmiina olleita Little lamb -raglanpaidan kaavoja saman lehden Be careful out there -hupparin kaavoihin ja totesin niiden olevan niin lähellä toisiaan, että en ala piirtään hupparista muuta kuin hupun. Hupun vuorta varten ei löytynyt sopivan väristä kangasta tarpeeksi, joten se jäi kokonaan vuorittamatta. Resorinkin värin valitsin sen mukaan, mitä muistelin nuo tuossa joku aika sitten ompelemani Saimit oli sävyltään. Ne oli pojalla koulussa jalassa, joten en päässyt tarkistamaan ja ihan sama sävy ei sattunut mutta tarpeeksi lähelle sama kuitenkin. 

Resorikanttaus ja vetoketjun ompelu siihen alle onnistui ihme kyllä aika hyvin. Vetoketjuhalkion pohja sen sijaan meni ihan pieleen. Halkion pohjaa auki leikatessa kuului multa hups ja se olikin sitten siinä. Eipä sitä siististi saanut, kun oli liian pitkälti auki. Kello näytti liikaa, joten en alkanut purkamaan ja keksimään suunnitelma B:tä. Puran sitten joskus myöhemmin ja ompelen vaikka jonkun merkin päälle. Poika kolisteli kenkiä pois jalastaan, kun niskaan ompelin vielä kokomerkkiä kiinni eli just ehdin! 

"Ootteko käynyt kaupassa", kysyi poika ensimmäisenä. Ei oltu, kun pojat tuli kipeiksi. Voi sitä pettymystä, kun tajusi, että se tarkoittaa myös sitä, ettei ole lahjaa. Tattadaa, vedin selän takaa hupparin esille ja onnittelin synttärisankaria. Kyllä ilme kirkastui. "Jee, sä teit tän vihdoinkin! Kiitos äiti!". Kyllä noi innostukset lapsilta (ja kehut, kiitoshalaukset yms.) on tämän harrastuksen paras anti!