Kompromisseja puolin ja toisin

Esikoiselle tulee aika harvoin ommeltua. Johtuu kahdesta syystä: a) poika saa varsin kiitettävästi vaatteita kolme vuotta vanhemmilta enoltaan ja muutamalta serkkupojalta eli kaappiin ei juurikaan enempää mahdu ja b) pojalle ei tunnu kelpaavan oikein mikään kuosi ja väri, mistä itse pitäisin...tai no ylipäätään mikään muu kuosi ja väri kuin tylsä ja musta.. Noh, joskus kuitenkin yksinkertaisesti on kiva esikoisellekin jotain tehdä ja silloin täytyy olla valmis tekemään kompromisseja.

Kaavat: Paita OB 4/12 Little Lamb suurennettu itse kokoon 134cm

Housut OB 1/09 Saimi koko 134cm

Kankaat, yms: Musta tähtitrikoo Käpynen

Musta paksu college Majapuu

turkoosi resori Royal-kestot

Applikoinnin liimaharso ja tukikangas Royal-tuote

Nämä oli taas vaihteeksi sellaset "Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" -ompelukset. En tiedä, miten onnistuin saamaan paitaan kamalan ison kaula-aukon, kun vanhaa hyväksi todettua kaavaa käytin. Leikkasin kai liian isot saumavarat raglansaumoille.. tai sitten en muistanut, että oon lisännyt viimeksi saumavarat myös kaula-aukolla. Nyt sitä en tehnyt. En tiedä, mikä tuli mutta ärsyttävästi pikkusen liian iso kaula-aukko se on. Ja meninpä vielä ompelemaan kantin hunajakennolla kiinni, mikä on vihon viimeistä ommelta purkaa. Äääh. Ehkä on vaan kestettävä. Hyvä puoli on, että ei tuo poika ainakaan pienene. Ehkä se syksyllä näyttää jo paremmalta. Hihoissa on hyvin kasvunvaraa niin kuin oli tarkoituskin. Kaavasta poiketen hihan suut on siis suorat, poika ei halunnut sinne resoreita. 

Se kompromissi pojan puolelta tähän paitaan oli väripilkkuapplikointi. Kaikenlaisia kuvia ehdotin, musakuulokkeet oli eka hyväksytty idea, joten sen yritin tehdä. Applikointia en ole paljoakaan harrastanut ja sen huomaa. Tai lähinnä sen huomaa, että en jaksanut tapella koneen kanssa pidempään. Jostain syystä Rouva Sapphire tykkäsi nykiä siksakkia tehdessään, joten jälki on välillä tiiviimpää ja välillä löysempää. Applikointi meni muutenkin vähän pieleen, kun en tajunnut kaula-aukon olevan noin reilu. Kuulokkeiden sangat (miksikä noita nyt pitäisi kutsua) menee tyhmästi olkapäille asti. Ehkä tsemppaan, puran ja korjaan jossain vaiheessa sangat suoremmiksi. Kuvan nappasin jostain Ottobresta. Kankaat on trikoita tilkkulaatikosta. 

Housujenkin kanssa tuli ihmeellinen moka. Piti tehdä kuminauhakujalliset Saimit eli pidensin lahkeensuita resorien verran. Oikein mittasin ja tarkistin pituuden pojasta itsestäänkin mutta pah, lopputulos oli ihan liian lyhyet housut pojalle. Ei muuta kuin purkuhommiin ja pitkät resorit tilalle. Mustaa ei löytynyt, joten sain hyvän syyn laittaa vähän väriä housuihinkin. 

Pakko muuten ylpeänä äitinä esitellä pojan omakin ompelus. Koulun käsityötunneilla ajoivat ompelukonekortit ja nyt on valmistunut eka kunnon työkin. Penaali. 

Kyllä siinä kelpaa kyniä säilytellä.